Adek Percometer
Tube Suction Test
Tube Suction Test -imupainekokeen kantavan kerroksen murskeiden imupaineominaisuuksien tutkimuksiin ovat Texas Transportation Institute:ssa (TTI) kehittäneet Saarenketo ja Scullion. Testillä mitataan sitä vapaan energian määrää, jonka tasapainottamiseksi murske imee vettä ympäristöstään jos sitä on saatavilla. Tube Suction -testiä on tutkittu ja kehitetty vuosina 1996-2000 TTI:ssa, Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, Lapin tiepiirin laboratoriossa, sekä Saskatchewanin yliopistossa Kanadassa tehdyissä kokeissa. Lisäksi testiä käytetään mm. Minnesotassa ja Missippin osavaltioissa Yhdysvalloissa ja Queenslandissa Australiassa.
» Tube Suction -testiä kuvaava animaatio
Tehtyjen tutkimusten tulokset osoittavat, että kantavan kerroksen murskeiden imupaineominaisuuksilla on suuri vaikutus kantavan kerroksen muodonmuutosominaisuuksiin. Materiaalin imupaineominaisuudet riippuvat vuorostaan pääosin materiaalin hienoaineksen määrästä ja hukoisuudesta, mutta myös murskeen kemiallisista ominaisuuksista. Tube Suction -testi ottaa siten huomioon matriisi-imupaineen ja osmoottisen imupaineen, sekä materiaalin tiiviyden vaikutuksen veden kulkuun.
Tube Suction -testissä kantavan kerroksen materiaali (#0-18mm) tiivistetään kiertotiivistimen (ICT) avulla optimivesipitoisuudessa 305 mm korkeaan ja 152 mm halkaisijaltaan olevaan muoviputkeen. Tiivistetyn näytten korkeuden tulee olla 180-200 m. Tiivistämisen jälkeen putken pohjalle asetetaan reiällinen kansi. Putkinäytteet laitetaan uuniin (45 °C) kuivumaan, kunnes näytteiden paino ei enää huomattavasti muutu. Uunikuivatuksen jälkeen näytteiden annetaan tasaantua huoneenlämmössä vähintään 2 vrk. Lämmön tasaantumisen jälkeen näytteet asetetaan altaaseen, jonka pohjalla on noin 20 mm tislattua vettä.
« Australiassa, Queensland Department of Main Roadsin laboratoriossa käytetty TS-testin näyteputki ja näytteen tiivistysmuotti
Ensimmäinen dielektrisyyden ja sähkönjohtavuuden mittaus suoritetaan ennen näytteiden veteen laittamista. Lisäksi suoritetaan yksi mittaus noin puolen tunnin kuluttua näytteiden veteen laittamisesta. Tämän jälkeen mittauksia suoritetaan ensimmäisenä päivänä kahden tunnin välein, ja toisesta päivästä lähtien vain yksi mittaus vuorokaudessa (aamuisin), kunnes näytteiden paino ja dielektrisyys tasaantuvat. Jokaisen mittauksen yhteydessä mitataan myös näytteiden paino. Kokeen jälkeen näytteistä määritetään rakeisuus, pintakosteus (5 cm), kokonaiskosteus, kiintotiheys ja muut tarvittavat parametrit.
Imupainekokeen suorittaminen bitumilla sidotuille näytteille on suurelta osin samanlainen kuin sitomattomien näytteiden osalta.