Keväiset päällystevauriot, onko lisäraha ainoa ratkaisu?
Keskustelu päällysteen tasaisuudesta reikiintymisestä ja muista vaurioista eri medioissa on varma kevään merkki. Kuten myös samanaikaisesti esitetyt mielipiteet tiestön kunnon kehityksestä ja korjausvelasta. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään Suomen ongelma. Esimerkiksi Ruotsissa joinain vuosina keskustelu vastaavista asioista on mediassa alkanut jo tammikuun lopulla, kun Etelä-Ruotsissa ilmat ovat lämmenneet ensimmäisen kerran pakkasten jälkeen.
Miksi asia nousee esille Suomessa aina maalis-huhtikuussa? Roadscanners Oy:n Road Doctor Maintenance Controller (RDMC) -tekniikalla tehdyissä mittauksissa näkyy selvästi syy asiaan. Näissä mittauksissa seurattiin 3D-kiihtyvyysanturin avulla ajoneuvon kuljettajan kokemaa tärinää päällystetyllä tieverkolla Keski-Suomessa ja Lapissa. Tulosten mukaan tieverkko on selvästi tasaisimmillaan loka-marraskuussa, eikä kesällä kuten aiemmin on oletettu. Loppusyksystä teiden pintaosa on jäässä ja kantava, jolloin päällysrakenteen taipumisesta johtuvat epätasaisuudet ovat pienimmillään. Joulukuussa routa alkaa edetä pohjamaahan ja routimisen aiheuttama epätasaisuus kasvaa aina huhtikuulle saakka. Tämän jälkeen roudan sulaessa tiet tasoittuvat loppukesään mennessä.
Kuva 1. Epätasaisten tiejaksojen suhteellisen osuuden vaihtelut PEHKO-projektin Karstulan hoitoalueen päällystetyillä teillä keväästä 2021 kevääseen 2023. Lokakuussa 2022 prosenttiosuus oli suurempi, koska silloin mittaukset keskittyivät ongelmateihin.
Tienkäyttäjiä ärsyttää päällysteiden reikiintyminen, joka voi rikkoa renkaat tai iskunvaimentimet. Kasvaneesta reikiintymisestä syytetään usein ilmastonmuutosta ja entistä lämpimimpiä talvia. Kuitenkin, jos syy olisi pelkästään tämä, olisi Suomea etelämpänä olevissa maissa päällysteiden reikiintyminen ollut jatkuvat suuri ongelma – vaan ei ole. Siksi meillä pitäisi teiden kunnossapidon käytännöissä nyt reagoida muuttuvan tilanteeseen.
Hieman kärjistäen, yksi meidä suurimmista ongelmistamme on Suomessa ”Euroopan ohuimmat päällysteet ja raskaimmat rekat”. Raskaita rekkoja elinkeinoelämämme kuitenkin tarvitsee. Suurin ongelmamme onkin liian ohuet päällysteet, jotka eivät jaa riittävästi kuormaa päällysteen heikon ja märän kantavan kerroksen päällä. Erityisesti kun routa on sulamassa kantavasta kerroksesta. Tällöin seurauksena on, että ohut päällyste urautuu ja / tai halkeilee. Verrattaessa Suomen eri alueiden tiestöä, parhaimmassa kunnossa tiestö on niillä alueilla, joissa päällysteet ovat paksummat. Samaa osoittaa selkeästi myös käynnissä olevan PEHKO-projektin tulokset.
Kuva 2. Teiden kesätasaisuuden (10 metrin IRI arvot) jakaumat eri päällysteiden paksuusluokissa.
Nyt olisi syytä viimeistään alkaa järjestelmällisesti vahvistamaan tieverkkomme päällysteitä. Viime aikoina tavoite ”4 000 km uusia päällysteitä” ei enää toimi, koska se pahimmillaan voi johtaa vain ”päällysteiden maalaamiseen mustaksi”. Teiden kantavuus ei parane eikä päällysteiden elinkaarikustannuksia saada putoamaan. Myös päällysteiden laadunvalvontaan tulisi kiinnittää parempaa huomiota. Etenkin ns. kuormalajittumat näkyvät usein päällysteiden nopeana reikiintymisenä ja purkautumisena.
Kuva 3. Päällysteen työvirheissä kuten esimerkiksi lajittumissa päällysteen pintaan ja paljon tyhjätilaa, jolloin niihin pääsee vettä, joka jäätyessään aiheuttaa vaurion. Nämä kohteet tulisi jyrsiä pois ja päällystää uudelleen. Tällaiset vauriot näkyvät usein tiestöllä tasaisin noin 40 metrin välein.
Reikiintymisen estämiseksi toinen erittäin tärkeä muutos tulisi olla teiden kuivatuksen ja talvihoidon standardien nosto. Vesi on tien pahin vihollinen ja siksi esimerkiksi tien vierellä olevista sulavista lumivalleista tierakenteeseen valuva vesi on reikiintymisen suurimpia aiheuttajia – siellä missä tien päällä on vesilammikko, siellä on kohta myös päällystevaurio. PEHKO-projektin tulokset ovat osoittaneet, että ongelmallisena talvena päällysteiden laskennalliset vuosikustannukset voivat jopa kaksinkertaistua, jos talvihoidossa ei onnistuta. Tehostetun talvihoidon kustannukset ovat vain murto-osa päällysteiden ennenaikaisesta vaurioitumisesta aiheutuvista kustannuksista.
Keskustelussa viesti on yleensä ollut, että tiet eivät koskaan ole olleet näin huonossa kunnossa ja asian korjaamiseksi ainoa keino on ollut vaatimus lisätä tie- ja päällystysmäärärahoja. Sama teema on esiintynyt mediassa ja myös eduskunnassakin. Tämä pitää paikkaansa. Jos kunnossapidon käytäntöjä ei samalla muuteta, tilanne ei tule paranemaan ja päällysteiden kunnon ongelmista ei päästä eroon – ja keväinen kärjekäs keskustelu jatkuu.